lauantai 6. joulukuuta 2014

Ensimmäinen runo - Haikeus

Tuntuu, että hukun.
Vajoan aina vain syvemmälle
ja syvemmälle.
Meren eläimet yrittävät nostaa
minut pinnalle.
Nekään ei jaksa taakkaani,
liian paljon asioita,
niitä tunteita,
joita en mielestäni pois saakkaan.
Antavat ne kyynel silmässä,
minun vajota pimeässä,
Alas asti, pohjaan asti.
Sieltä en ylös pääse enää.

1 kommentti:


  1. Kone
    Kone ja aika
    Taas aika
    Aikakone

    Aikaa ja kone
    Ymmärrystä aikaan
    Mitä muuttaa..mitä ei..
    Mistä on ihminen tehty?
    Paloista aikaa..tapahtumista..teoista?
    Jos poistan jotain..poistan palan itseäni
    palan läskiä ..muiston tai teon.
    Ehkä joutaakin..en tiedä..

    Pääsenkö pinnan alle ilman painolastia?
    Haluanko sinne?
    Syvällä on joskus raskas olla
    Vaikkakin syvyys tuntuu todemmalta
    Syvällä on rauhaa

    Meille painaville..on pinnalla työläs olla..
    jatkuvaa ponnistelua.

    VastaaPoista