Elämä jatkua saa

Onneksi vielä tässä seison,
vaikka kuoleman melkein kohtasin.
Kauhean vaikeita hetkiä olen kokenut,
kun masennus minut pohjalle on vienyt.
Olen ranteeni auki vetänyt
ja lääkekasat kurkustani alas niellyt.
Nyt toivottavasti elämäni kirkastuu,
ilman, että joka ilta maailma sammuu.
Saisin nähdä huomisen,
elää hetkiä nuoruuden.

Kiss kiss

Vieressäin kehrää kissa lutuinen.

Se on niin ihanan pehmoinen.

Rakastaa saan näitä eläimiä,

rapsutella ja helliä,

kainalossani voivat myös kelliä. 

Ruokaa annan mielin määrin,

joskus pakettiin lahjan käärin. 

Välillä kissat herättävät vatsaa leipoen,

se vasta on elämää unelmien.

Pienen tytön kauhunhetket

Pimeä syysilta kaupungin kupeessa,

pienen tytön sydän hakkaa rinnassa.

Kuului huutoa humalaisten,

minä pelkäsin täristen.

Juoksi perääni mies verinen,

jolloin minä turvaa etsien.

Itku silmässä juoksin pitkin hämyisiä katuja,

löysin vain tyhjiä rappuja.

Lopulta kotiin pääsin,

mutta aamulla järkyttävän löydön löysin. 

Tämä verinen mies kuolleena makasi talon edessä,

poliisit hänen vieressä.

Pienen tytön silmät kirkkaat,

katsoivat tätä draamaa.

Miten hän koskaan tätä näkyä

tulee mielestään pois saamaan?

Kiitosruno hoitajille

Voi elämässä joskus vaikeita hetkiä olla,

eikä tiedä kestääkö polla.

Onneksi on olemassa hoitajia turvallisia,

kun tulee hetkiä surullisia.

Ne olkapäätä taputtaa,

mutta harvoin mulle naputtaa.

Täytyy heille ystävällisiä sanoja antaa,

jotta he jaksavat sinua vaikeina aikoina

eteenpäin kantaa. 

Olen hurjan kiitollinen näistä ihanista ihmisistä,

jotka ovat polveutuneet enkeleistä.

On ilon ja turvan sädekehä pään päällä,

joka pysyy kiinni joka säällä.

Kauniit asiat

Kauniit asiat loistavat,

silmiäni somistavat.

Taivaalla linnut visertävät,

aallot järven liplattavat.

Elämän pienistäkin asioista nauttia saan,

kiitollinen siitä olen vaan.

Paljon pahaakin maailmasta löytyy,

viattomat tuskaa joutuu kokemaan,

paljon hirveää näkemään.

Toivon maailmalle rauhaa,

jotta jokainen voisi vapaasti nauraa.

Elämän loppu (ainenkin melkein)

Tämän runon kirjoitin täällä mielisairaalassa niin huonona hetkenä, kun yritin itseltäni hengen ottaa viiltämällä sheiverin terällä käden täyteen haavoja...
Pistämpä kuvaakin tästä kädestä, niin tajuatte tuskan syvyyden...

Melkein elämäni tänään loppu,
mihin mulla on tämmöinen hoppu?
Ikuiset arvet käteeni jää,
miks elämä on niin vaikeeta tää?
On mulla ihmisiä jotka välittää, 
mut miks ei se voi mulle riittää?

Kauhee olo kaiken aikaa, 
mikä tän oikein alkamaan saikaan?
En voi ymmärtää elämän pahoja asioita, 
ne vaikeita ymmärtää on pienen ihmisen, 
joka kokee tällä hetkellä masennuksen. 

Kello tikittää eteenpäin, 
mut mun aika tähän jäi. 
Pysähtyy elämä paikoilleen,
mitä mä oikein teen?
Haluaisin iloita elämästä,
mut silti päästä kärsimästä. 

Ristiriidat on paskaa,
ne ovat mua vastaan.
Käskevät olla onnellinen,
mutta samalla myöskin surullinen. 
Ketä tässä pitäis uskoa,
kun en osaa enää olla. 

Tulevaisuuden haasteet pelottaa,
uudet asiat masentaa. 
En halua tehdä enää mitään tyhmää, 
olisin silloin kaikkeen syypää.
Ihmiset kattoo kieroon minua, 
nyt vain pyydän, 
ymmärtäkää mua.

Onni

Onni on sitä, että rakastaa,

toisia kunnioittaa.

Antaa muille mahdollisuuden

aina uuden tilaisuuden.

Muistaa pitää kädestä,

jos toinen kärsii hädästä.

Ei onni aina

itsestäänselvyys ole maailmassa,

joten muista olla toisia auttamassa.

Älä toisia satuta,

vaan mielummin olalle taputa.

Sano muutama kaunis sana vain,

sitä se elämä tarvitsee ain.